Virtuaalitodellisuus mielenterveystyössä

Virtuaalitodellisuus, englanniksi Virtual Reality (VR), viittaa tietokoneella luotuihin maailmoihin, joihin halukkaat pääsevät matkustamaan VR-lasien avulla. Yksinkertaisimmillaan VR-laseilla tarkoitetaan silmät peittävää kehikkoa, jonka sisällä on kuvaruutu. Aivoja onnistutaan huijaamaan niin, että laseja käyttävä henkilö saattaa kokea voimakastakin läsnäolon tuntua virtuaalitodellisuudessa. Illuusio saavutetaan sillä, että kehikko peittää muun näkökentän, jolloin henkilö näkee vain kuvaruudulla olevan maailman. VR-lasien mukana saattavat tulla myös ohjaimet, joiden avulla voidaan olla vuorovaikutuksessa virtuaalitodellisuudessa olevien asioiden kanssa. Ihmisiä tarkkailemalla voidaan havaita, kuinka voimakkaalta illuusio tuntuu. Seuraavalla lyhyellä videolla havainnollistetaan, kuinka ihmiset reagoivat tilanteeseen, jossa he tasapainoilevat pilvenpiirtäjästä sojottavalla lankulla:

Lasit ovat saaneet tiedemaailman kiinnostumaan virtuaalitodellisuuden mahdollisuuksista jo kauan ennen niiden yleistymistä kuluttajakäytössä 2010-luvulla. Vuonna 1995 Larry Hodges työryhmineen tutkivat VR-intervention hyötyä akrofobian, eli korkeanpaikankammon, hoidossa. Kymmenisen koehenkilöä kävi läpi seitsemän istunnon VR-intervention, joita varten oltiin luotu korkeita paikkoja virtuaalitodellisuuteen. Pelkoa herättävälle tilanteelle altistaminen turvallisessa ympäristössä vähentää pitkällä tähtäimellä henkilöiden kokemaa ahdistusta, ja parhaissa tapauksissa pelosta opitaan pois kokonaan. Hodgesin ym. (1995) pioneeritutkimuksen tulokset osoittivat, että VR-terapia on tehokas hoitomuoto fobioiden hoidossa. Pian samankaltaisia tuloksia saatiin muidenkin määräkohteisten pelkojen hoidossa. Tutkimuksia on esimerkiksi hämähäkkipelosta (Garcia-Palacios, Hoffman, Carlin, Furness & Botella, 2002), lentopelosta (Rothbaum, Hodges, Anderson, Price & Smith, 2002) ja esiintymispelosta (Anderson, Zimand, Hodges & Rothbaum, 2005). Lisäksi virtuaalitodellisuutta on tutkittu myös traumaperäisestä stressihäiriöstä (PTSD) kärsivien sotaveteraanien kohdalla, ja tulokset ovat olleet vakuuttavia (Rothbaum ym., 2014). Altistamisen lisäksi VR-lasien hyötyä on tutkittu myös masennuksen ja ahdistuksen hoidoissa. Yksi tutkimusryhmä havaitsi VR-intervention vähentävän masennuksen vakavuusastetta sekä itsekriittisyyden määrää ja lisäävän itsemyötätuntoa (Falconer ym., 2016). Toinen tutkimusryhmä raportoi VR-interventioiden olevan hyvä lisä ahdistuksen hoitoon, ja tuottavan samankaltaisia tuloksia kuin elävän elämän altistamishoidot (Carl ym., 2019).

Yksi selkeä etu virtuaalilasien hyödyntämisessä olisi myös hoitoonpääsyn helpottuminen. Kuluttajakäyttöön VR-laseja valmistavia yrityksiä on enemmän kuin koskaan, ja kilpailun vuoksi myös hinnat alkavat olemaan kohtuullisella tasolla. Tämän lisäksi esimerkiksi joistain kirjastoista (esim. Oodi) löytyy VR-laseja, joita saa käyttää ilmaiseksi. Jos siis interventioita saadaan jollain aikataululla myös kuluttajakäyttöön, niin VR-interventiot voisivat siis tarjota jonkinlaista helpotusta mielenterveyspalvelujen pitkiin jonotuslistoihin esimerkiksi omahoito-ohjelmien tai etävastaanottojen muodossa.

Toisaalta VR-interventioiden suhteen tulee olla myös kriittinen. Fodor ja kumppanit (2018) kokosivat masennukseen ja ahdistukseen liittyvää tutkimustietoa yhteen ja toivat ilmi, että monien aiheeseen liittyvien tutkimusten otoskoot ovat pieniä ja tutkimusryhmät ovat usein sidonnaisia tuotteiden kehittäjiin. Lisäksi myöhemmin tulleet tutkimukset näyttäisivät kadottaneen alkuperäisten tutkimusten erinomaiset tulokset, joka voi johtua vinoumasta alkuperäisissä tutkimustuloksissa. VR-interventioiden kustannustehokkuus asetettiin myös kyseenalaiseksi, sillä näyttö puuttuu lähes täysin. Ohjelmistojen ja laitteistojen kehittäminen voi kulueränä kasvaa yllätävänkin suureksi.

VR-interventiot näyttäisivät tarjoavan mielenkiintoisen lisän erilaisten hoitomuotojen valikoimaan. Joidenkin määräkohteisten pelkojen, esimerkiksi lentopelon, hoidossa ne voivat tarjota varsin tehokkaan ja vähemmän kalliin vaihtoehdon altistamisen toteuttamiseksi. Lisäksi niiden avulla voitaisiin tarjota matalan kynnyksen omahoito-ohjelmia, kun VR-lasien yleisyys kuluttajakäytössä on kasvanut. Toisaalta VR-interventiot eivät näyttäisi kuitenkaan tarjoavan varsinaista etua suhteessa perinteisiin elävän elämän interventioihin, ja tutkimusnäyttö on osaltaan edelleen hähmäistä. Tästä syystä tervettä järkeä saa edelleen soveltaa, kun puheeksi tulevat VR-interventiot. Vielä pitää vuotaa hikeä, verta ja pikseleitä ennen kuin vapauttava virtuaalitodellisuus on tätä päivää, mutta onneksi kiinnostusta kehitystyötä kohtaan löytyy.

Lähteet:

Anderson, P. L., Zimand, E., Hodges, L. F., & Rothbaum, B. O. (2005). Cognitive behavioral therapy for public‐speaking anxiety using virtual reality for exposure. Depression and anxiety, 22(3), 156-158.

Carl, E., Stein, A. T., Levihn-Coon, A., Pogue, J. R., Rothbaum, B., Emmelkamp, P., Asmundson, G. J. G, Carlbring, P., Powers, M.B. (2019). Virtual reality exposure therapy for anxiety and related disorders: A meta-analysis of randomized controlled trials. Journal of anxiety disorders, 61, 27-36.

Falconer, C. J., Rovira, A., King, J. A., Gilbert, P., Antley, A., Fearon, P., Ralph, N., Slater, M., Brewin, C. R. (2016). Embodying self-compassion within virtual reality and its effects on patients with depression. BJPsych Open, 2(1), 74-80.

Fodor, L. A., Cotet, C. D., Cuijpers, P., Szamoskozi, S., David, D., Cristea, I. A. (2018). The effectiveness of virtual reality based interventions for symptoms of anxiety and depression: A meta-analysis. Scientific reports, 8(1), 10323.

Garcia-Palacios, A., Hoffman, H., Carlin, A., Furness, T. U., & Botella, C. (2002). Virtual reality in the treatment of spider phobia: a controlled study. Behaviour research and therapy, 40(9), 983-993.

Hodges, L. F., Kooper, R., Meyer, T. C., Rothbaum, B. O., Opdyke, D., de Graaff, J. J., … & North, M. M. (1995). Virtual environments for treating the fear of heights. Computer, 28(7), 27-34.

Rothbaum, B. O., Hodges, L., Anderson, P. L., Price, L., & Smith, S. (2002). Twelve-month follow-up of virtual reality and standard exposure therapies for the fear of flying. Journal of consulting and clinical psychology, 70(2), 428.

Rothbaum, B. O., Price, M., Jovanovic, T., Norrholm, S. D., Gerardi, M., Dunlop, B., … & Ressler, K. J. (2014). A randomized, double-blind evaluation of D-cycloserine or alprazolam combined with virtual reality exposure therapy for posttraumatic stress disorder in Iraq and Afghanistan War veterans. American Journal of Psychiatry, 171(6), 640-648.

Sanchez-Vives, M. V., & Slater, M. (2005). From presence to consciousness through virtual reality. Nature Reviews Neuroscience, 6(4), 332-339.