Luin hiljattain kirjan nimeltä Introvertit – työpaikan hiljainen vallankumous (Atena, 2015). Kirjailija Linus Jonkman on kirjoittanut teoksen oodiksi introverteille, siis niille jotka tekevät työtä toimiston ovi kiinni, välttävät verkostoitumistilaisuuksia ja viihtyvät viikonloput mökeillään kirjojen parissa. Jos sinua alkoi närästämään tämän alkukappaleen aikana, niin olet ehkä samaa mieltä kanssani kirjan turhasta mustavalkoisuudesta. Kirjassaan Linus veti rintamalinjat ekstroverttien ja introverttien välille, kaivautui poteroon omalle puolelleen linjaa ja alkoi ammuskelemaan.
Yksi asia, johon Linus ammuskelullaan osui, oli ekstro-/introverttiyden dimensionaalisuus. Puhutaan siis jatkumosta. Tässä yhteydessä tietenkin viitataan Big Five-piirreteoriaan, jonka yhtenä alapiirteenä nähdään introversio-ekstroversio. Jossain tuon jatkumon keskivaiheilla sijaitsee ambiversion taianomainen valtakunta, jonka asukit kykenevät kirjan mukaan seilaamaan kummalle puolelle tahansa jatkumoa tarpeen mukaan ja hyödyntävät molempien puolien vahvuuksia. Ambiversio ei ole kuitenkaan omissa psykologian opinnoissani tullut vastaan missään vaiheessa, joten luonnollisesti kiinnostuin aiheesta.
Carl Jung popularisoi termien ekstrovertti ja introvertti käytön kirjassaan Psychologische Typen (suom. Psykologiset tyypit) vuonna 1921. Merriam-Websterin sanakirja väittää puolestaan sanan ambivertti olleen ensimmäistä kertaa käytössä 1927. Toinen sivusto vahvensi väitettä osoittamalla Kimball Youngin kirjaan Source Book for Social Psychology (1927). Onnistuin naaraamaan tämänkin kirjan esiin internetin syvistä syövereistä, mutta siinä puolestaan viitattiin E. S. Conklinin vuonna 1923 julkaistuun artikkeliin The Definition of Introversion, Extroversion and Allied Concepts. Ja kuinka ollakaan, kyseisestä tekstistä löytyy seuraava kappale:
Such as these do not fall in either the extrovert or the introvert class. They are both extroverted and introverted. They find unconditioned values both without and within themselves. For them psychoanalysis seems to lack a descriptive term. I suspect because psychoanalytic terminology has been devised first to satisfy the needs of the physician seeking to interpret the abnormal and only later applied to the normal. And it should be added that these people are far from the manifestation of either introjection or projection, as the terms are generally used, and their successful maturity gives the lie to any accusation of regression to the infantile. Lacking a better term for them, I shall follow the trend of the psychoanalytic terminology and call them ambiverted.
Käsite ei siis ollut Linuksen päästään keksimä heitto, vaan jonkin verran tutkittu ilmiö. Karkean mittatikun ilmiön suuruudelle saa, kun termejä haeskelee Google Scholarilla. Extrovert tuottaa 37500 osumaa, introvert 41300 osumaa ja ambivert vaivaiset 658 osumaa. Ambiversio ilmiönä ei siis tunnu saaneen suurta kannatusta tiedemaailmassa ainakaan vielä. Iso osa löytämästäni tutkimuksesta käsittelee termiä Linuksen sanomasta poiketen Eysenckin persoonallisuusteorian kontekstissa, joka eroaa Big Five-piirreteoriasta esimerkiksi persoonallisuuden alapiirteiden määrässä. Esimerkiksi Cohen ja Schmidt (1979) löysivät tutkimuksissaan kyseisen porukan käyttäen Eysenckin persoonallisuuskyselyä. Cohen ja Schmidt halusivat haastaa käsityksen siitä, että jatkumon keskelle sijoittuvat olevat vain maltillisia versioita ääripäistä.
Cohenin ja Schmidtin tutkimuksissa on mielestäni hyvä sanoma: ääripäiden väliin menevillä henkilöillä on oma tapansa olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, eivätkä he ole missään nimessä laimeita versioita vahvoista introverteistä tai ekstroverteistä. Ihmismielellä on kuitenkin pakonomainen tarve luokitella asioita, ja minä näen ambiversion syntyneen tästä tarpeesta. Ambivertti tuntuu käsitteenä teennäiseltä. Siltä, että tälle jatkumon ääripäiden väliin jäävälle osuudelle ihmisiä on ollut pakko keksiä joku nimike identiteettisyistä. Piirreteorioissa esiintyvä introversio-ekstroversio -jaottelu ei kuitenkaan ole kategorinen luokittelu, vaan suhteellinen käsite. Täysien introverttipisteiden saaminen testistä ei tarkoita sitä, että olet absoluuttisen introvertti, vaan se selittää sinun taipumustasi käyttäytyä tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa suhteessa muihin ihmisiin. Lisäksi väitteet siitä, että jatkumoiden keskellä sijaitsee uusia luokkia, ovat hieman ongelmallisia myös muiden alapiirteiden kannalta. Onko olemassa esimerkiksi ambineuroottisia, ambitunnollisia tai ambisovinnollisia?
Tutkimuksessa on kuitenkin löydetty jotain viitteitä ambiverttiuden kategorian olemassaolosta samaan tapaan kuin intro- ja ekstroverttius ovat olemassa. Adam Grant (2013) huomasi, että voimakas ekstroversio jopa haittasi myyjien tuloksellisuutta ja liputti ambiversion puolesta. Viitteitä kategorisoinnin hyödyistä on siis saatu, mutta rajanveto voi olla hyvin hankalaa. Yhden persoonallisuuspiirteen kategorisointi asettaa myös piirteet epäsuhtaan toisiinsa nähden.
Ainiin, Introvertit – työpaikan hiljainen vallankumous on valittu Ruotsissa vuoden 2013 HR-kirjaksi. Se on siis ihan lukemisen arvoinen, vaikka onkin ärsyttävän mustavalkoinen. Linus ei tosin ole itse psykologi, ja tämä alleviivaa erästä psykologikuntaa piinaavaa ongelmaa: emme osaa, halua tai ymmärrä tuoda omaa tietouttamme esille. Samalla psykologista tietoutta hyödyntävät kaikenmaailman pseudokonsultit, jotka eivät välttämättä ymmärrä psykologisesta tutkimuksesta tarpeeksi. Koska heillä ei ole mitään laatuvastuuta sanomisistaan, voivat he ilmaista asian kärkevämmin ja näin saada äänensä paremmin kuuluviin. Psykologiseen ammattitaitoon kuuluu taito käsitellä asioita ehdottomuuksia välttäen, mutta joskus meidänkin olisi hyvä osata ottaa kantaa.
Lähteet:
Cohen, D., & Schmidt, J. P. (1979). Ambiversion: characteristics of midrange responders on the Introversion-Extraversion continuum. Journal of personality assessment, 43(5), 514-516.
Conklin, E. S. (1923). The definition of introversion, extroversion and allied concepts. The Journal of Abnormal Psychology and Social Psychology,17(4), 367.
Grant, A. M. (2013). Rethinking the extraverted sales ideal: The ambivert advantage. Psychological Science, 24(6), 1024-1030.
Jonkman, L. (2015). Introvertit. Työpaikan hiljainen vallankumous. Jyväskylä: Atena.
Metsäpelto, R. L., & Feldt, T. (2009). Meitä on moneksi: persoonallisuuden psykologiset perusteet. Jyväskylä: PS-kustannus.
Young, K. (1927). Source book for social psychology.
Kimmoisuus 