Olen tietoinen psykologisia testejä koskevasta testisalaisuudesta. Kaikki tekstistä löytyvät tiedot ovat tieteellisistä artikkeleista tai alan kirjallisuudesta poimittuja. Yllä oleva kuva on puolestaan Wikimediasta (Public Domain -lisenssillä).
Kuvassa näkyy kuuluisan Rorschach-testin ensimmäinen taulu. Otsikon kysymys viittaa puolestaan tapaan, jolla tutkittavilta tulisi taulujen kuvista kysyä. Onko kyseessä laadukas testi, jolla pystyy mittaamaan ihmisen psykopatologiaa ja persoonallisuutta pätevästi? Vai näkyykö kuvassa auttamattomasti vanhentunut testi, jonka pohja lepää huteralla maaperällä? Voisiko se olla osittain molempia?
Näitä pohdintoja ovat käyneet läpi monet Jyväskylän yliopiston loppuvaiheen psykologian opiskelijat. Rorschachin testi on sveitsiläisen Hermann Rorschachin (1884-1922) vuonna 1921 aluille saattama projektiivinen persoonallisuustesti. Rorschach julkaisi tuolloin kirjan Psychodiagnostik, joka toimii teoreettisena pohjana musteläiskien käytölle. Rorschach itse kiinnostui musteläiskistä jo nuorella iällä. Taina Kuuskorven ja Juho Heikkisen kirjassa Psykologiset tesit ja testaukset – Tosiasiat, uskomukset ja pelot (Luovin Oy, 2014) kerrotaan, että Hermann tutustui musteläiskiin lapsena kuuluisan saksalaisen runoilijan Justinus Kernerin runokokoelman kautta, jossa oli Kernerin kirjoittamia ja musteläikkien innoittamia runoja. Lisäksi tuohon aikaan mustetahroja käytettiin huvitteluun niiden muodostamien symmetristen kuvioiden vuoksi. Vuodesta 1909 alkaen Hermann työskenteli mielisairaalassa opintojensa ohella, ja siellä kiinnostus musteläiskien ja psykologisen tutkimuksen yhdistämiselle sai alkunsa. Rorschachin sanotaan olleen kiinnostunut siitä, “millä tavalla potilaiden taiteelliset tuotokset ilmaisivat poikkeamia heidän persoonallisuudessaan” (Kuuskorpi & Heikkinen, 2014).
Hermann itse keskittyi skitsofreenisten tutkimiseen ja diagnosointiin, mutta hänen kuolemansa jälkeen useat tahot alkoivat kehittelemään Rorschachin testille uusia tulkintajärjestelmiä muita käyttötarkoituksia varten. Erilaisissa tulkintajärjestelmissä vastaukset koodataan ja pisteytetään järjestelmän teoreettisen pohjan mukaisesti, jolloin esiin nousee myös erilaisia persoonallisuuden piirteitä. Erilaisten pisteytysten myötä järjestelmät myös mittaavat hieman erilaisia asioita. Näistä järjestelmistä tieteellisesti tutkituin on John E. Exnerin (1928-2006) kehittämä The Rorschach Comprehensive System (CS). Exnerin järjestelmää ei voi kuitenkaan kutsua projektiiviseksi tulkintajärjestelmäksi, vaan kyseessä on havaintokognitiivinen tulkintajärjestelmä. Yksinkertaistettuna exneriläisessä systeemissä ollaan siis vastausten sisältöjen sijaan kiinnostuneita siitä, missä kohtaa musteläiskää tutkittava näki vastauksensa ja mikä sai sen näyttämään siltä. Comprehensive System näki päivänvalon ensimmäistä kertaa 42 vuotta sitten, minkä jälkeen Exner kehitteli sitä kuolemaansa asti. Nykyisellään Rorschachin testiä käyttävistä kliinisistä psykologeista 96 % koodaa ja tulkitsee tulokset exneriläisittäin (Meyer, Hsiao, Viglione, Mihura & Abraham, 2013). Tämä ei tarkoita sitä, että käytettäisiin pelkästään Comprehensive Systemiä, vaan ohella saatetaan käyttää myös muita tulkintajärjestelmiä (esim. Rorschachin käyttäjistä 25 % ilmoitti käyttävänsä myös Gacono and Meloy Extended Aggression Scoresia). Harvassa ovat kuitenkin ne kliinikot, jotka eivät käytä Exnerin systeemiä Rorschachin tulkintaan. Verrattain vähän on myös psykologeja, jotka eivät testiä käytä ollenkaan: Rorschachin testi on toiseksi julkaistuin ja käytetyin persoonallisuuden arviointimenetelmä maailmassa Minnesota Multiphasic Personality Inventoryn (MMPI) jälkeen (Kalla, 2016). Suomessa Rorschach on neljänneksi yleisin testi psykologien käytössä, ja joillain psykologian sovellusaloilla (esim. perheneuvonta, kuntoutus ja psykoterapia) testi on jopa toiseksi käytetyin (Kuuskorpi, 2012).
Rorschach jakaa kuitenkin mielipiteitä. Jyväskylän yliopisto on ymmärtääkseni ainoa kuudesta Suomessa psykologikoulutusta tarjoavasta yliopistosta, jossa psykologian opiskelijoille Rorschachin testin tekoa ja tulkintaa opetetaan. Yliopisto-opetuksen vähäisyys voi osittain johtua testin keräämästä ristiriitaisesta tutkimusnäytöstä. Esimerkiksi testin validiteetti, eli kyky mitata asioita joita testi väittää mittaavansa, on saanut paljon kritiikkiä osakseen. Mihuran, Meyerin, Dumitrascun ja Bombelin (2013) tekemän meta-analyysin mukaan Comprehensive System sisältää 13 muuttujaa, jotka ovat validiteettitutkimuksissa saaneet vain vähäistä näyttöä tuekseen (esim. egosentrisyydestä kertova indeksi). Tämän lisäksi 12 muuttujaa validiteettia ei ole tutkittu ollenkaan (esim. tunteiden älyllistämisestä kertova indeksi). Comprehensive Systemin joidenkin muuttujien teoriapohjaa on myös kyseenalaistettu. Helsingin yliopiston psykometriikan yliopistonopettaja Jari Lipsanen kirjoitti LinkedIn-blogissaan siitä, kuinka Comprehensive Systemin narsismiin liittyvät heijastevastaukset perustuvat ainoastaan kreikkalaiseen mytologiaan, tarinaan Narkissoksesta joka kuihtui kuoliaaksi ihastuttuaan omaan peilikuvaansa. Hunsley ja Bailey (1999) menevät jopa niin pitkälle, että toteavat seuraavaa:
Given the meager support from thousands of publications to date, the history of disagreements among proponents about the proper use of the Rorschach, and the uncertain acceptance by psychologists of a psychometrically and scientifically sound approach to Rorschach scoring and interpretation, we doubt that there will ever be sufficient evident to suggest that the Rorschach or the Comprehensive System can contribute, in routine clinical practice, to scientifically informed psychological assessment.
Kuitenkin Comprehensive Systemin toimivuutta tukevat myös useat tutkimukset. Mihuran ym. (2013) mukaan 30 muuttujalla on hyvä tai erinomainen tieteellinen näyttö tukenaan. Esimerkiksi itsemurhariskistä kertova Suicide Constellation on saanut tuekseen vahvaa näyttöä, joten testi vaikuttaa olevan erityisen herkkä havaitsemaan viitteitä itsetuhoisuudesta (Fowler, Piers, Hilsenroth, Holdwick & Padawer, 2001; Kalla, 2016). Comprehensive System vaikuttaa myös pystyvän erottelemaan psykoosiriskissä olevat potilaat ei-psykoottisista potilaista (Ilonen, Heinimaa, Korkeila, Svirskis & Salokangas, 2010). Nämä tulokset tukevatkin Comprehensive Systemin käyttöä psykologian kliinisellä sovellusalalla. Mihura ym. (2013) löysivät meta-analyysissaan tieteellistä tukea myös Lipsasen kritisoimille heijastevastauksille. Heijastevastauksia työ- ja organisaatiopsykologian kentällä tutkineen Hanna Peltokankaan heinäkuussa 2016 julkaistussa väitöskirjassa esitetään, että Comprehensive Systemin perusteella tehty arvio ennustaa esimiehen suoriutumista paremmin kuin itsearvioiden pohjalta tehty ennuste. Peltokangas myös suosittelee musteläikkätestejä rekrytoinnin työvälineeksi.
Hunsleyn ja Baileyn (1999) sanoin Rorschachilla on kunnia olla samanaikaisesti eniten ihastusta ja vihastusta herättävä psykologinen testi. Loppuvaiheen psykologian opiskelijana testi herätti ensin paljon vihastusta. Tasapuoliselle keskustelulle ei kurssilla jää hirveästi tilaa aikataulullisista syistä, jolloin vastareaktiona herää helposti epäusko. Ensireaktion jälkeen alkaa mielenkiinto testiä kohtaan kuitenkin heräämään. Puutteistaan huolimatta vaikuttaa siltä, että testillä saattaa joissain tilanteissa olla paljonkin annettavaa psykologisen tutkimuksen tueksi. Yleisin psykologisen arvioinnin menetelmä on edelleen kliininen haastattelu (Norcross & Karpiak, 2012), jossa asiakkaan kanssa keskustellaan elämäntilanteeseen liittyvistä olennaisista seikoista ja tekijöistä. Haastattelun tukena Rorschachin avulla saadut tulokset toimivatkin varmasti hyvin. Suurta harkinnanvaraisuutta tulisi kuitenkin käyttää testin tulosten tulkinnassa varsinkin niiden muuttujien kohdalla, joille ei tunnu tieteellistä näyttöä olevan. Uskon suurimman osan asenneongelmista Rorschachia kohtaan johtuvan siitä, että testi lupaa todella paljon ja tulkintamanuaalin perusteella myös todella tarkkoja johtopäätöksiä. Tämä on ristiriidassa psykologin koulutuksessa saamiani oppeja vastaan, joiden perusteella hirveän pitkälle meneviä johtopäätöksiä tulisi välttää jos näyttöä johtopäätöksille ei löydy. Jos osa Rorschachin tarjoamista tulkinnoista on täysin ilman tieteellistä tukea, herää myös epäilys tulosten yleistettävyydestä tutkitun henkilön elämäntilanteeseen. Näen kuitenkin Rorschachin arvon niissä tietyissä sovelluskohteissa, joista testi näyttäisi kertovan paremmin kuin moni muu psykologinen testi. Esimerkiksi uskon Comprehensive Systemin tuovan itsemurhariskin kyselylomakemuotoisia testejä paremmin esille varsinkin niissä tilanteissa, joissa tutkittava peittelee aikeitaan.
Mikään psykologinen testi ei ole täydellinen. Jokaiseen niistä liittyy jonkinasteista tulkinnallisuutta, oli kysymys sitten kognitiivisista kykytesteistä (WAIS-IV), projektiivisista persoonallisuustesteistä (Wartegg) tai kyselylomakemuotoisista persoonallisuustesteistä (PK5). Rorschach on myös kestänyt hyvin aikaa, sillä testi on kohta sata vuotta vanha. Tässäkin tekstissä on pystytty vain raapaisemaan sitä keskustelun pintaa, joka testivanhuksesta velloo. Toisaalta Rorsach on hyvin tutkittu ja käytetty, ja toisaalta taas joiltain osin tieteellisesti epämääräinen testi. Yksi asia on kuitenkin varmaa: Rorschach elää ja voi hyvin, ja lähitulevaisuudessa psykologit niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa tulevat musteläiskiin luottamaan tutkimuksia tehdessään. Luottaisitko sinä?
Lähteet:
Fowler, J. C., Piers, C., Hilsenroth, M. J., Holdwick Jr, D. J., & Padawer, J. R. (2001). The Rorschach suicide constellation: Assessing various degrees of lethality. Journal of Personality Assessment, 76(2), 333-351.
Hunsley, J., & Bailey, J. M. (1999). The clinical utility of the Rorschach: Unfulfilled promises and an uncertain future. Psychological Assessment, 11(3), 266.
Ilonen, T., Heinimaa, M., Korkeila, J., Svirskis, T., & Salokangas, R. K. (2010). Differentiating adolescents at clinical high risk for psychosis from psychotic and non-psychotic patients with the Rorschach. Psychiatry research, 179(2), 151-156.
Kalla, O. (2016). PSYS313 Persoonallisuuden arviointimenetelmät -kurssi. 10.10.2016 – 25.11.2016. Jyväskylän yliopisto.
Kuuskorpi, T. (2012). Psykologisten testien käyttö Suomessa. Turun yliopisto.
Kuuskorpi, T. & Heikkinen, J. (2014). Psykologiset testit ja testaukset. Tosiasiat, uskomukset ja pelot. Raisio: Luovin Oy.
Lipsanen, J. (2016). Narsismi työelämässä – Musteläikkätestin uusi nousu? LinkedIn-blogi. Viitattu 29.10.2016.
Meyer, G. J., Hsiao, W. C., Viglione, D. J., Mihura, J. L., & Abraham, L. M. (2013). Rorschach scores in applied clinical practice: A survey of perceived validity by experienced clinicians. Journal of personality assessment, 95(4), 351-365.
Mihura, J. L., Meyer, G. J., Dumitrascu, N., & Bombel, G. (2013). The validity of individual Rorschach variables: Systematic reviews and meta-analyses of the comprehensive system. Psychological Bulletin, 139(3), 548.
Norcross, J. C., & Karpiak, C. P. (2012). Clinical psychologists in the 2010s: 50 years of the APA Division of Clinical Psychology. Clinical Psychology: Science and Practice, 19(1), 1-12.
Peltokangas, H. (2016). Leadership, Personality and Performance. Vaasan yliopisto.
Suomen Rorschach -yhdistyksen kotisivut. Viitattu 28.10.2016.
Kimmoisuus 