Iso osa ihmisen toiminnasta saa alkunsa ajatuksesta, oli kyse päivällisen valmistamisesta tai pohdiskelevan esseen kirjoittamisesta. Ajatusten jakaminen on ainoa tapa saavuttaa pitkäjänteisiä muutoksia ympäristössäsi. Jakamista kannattaa harrastaa, sillä usein ajatukset jalostuvat pallottelun ja palautteen saamisen myötä. Tätä kautta ajatuksesi saa myös tilaa toisten ihmisten ajatusmaailmassa. Se ei ole enää vangittuna sinun pääsi sisällä, vaan alkaa elämään omaa elämäänsä yhteisössä. Samalla saatat menettää yksinoikeuden ajatukseesi, mutta se hinta on maksettava jos haluat sen konkretisoituvan.
Joskus kuitenkin käy niin, että ajatus kuolee toisten ihmisten käsittelyssä. Silloin kuolemaa voidaan pitää luonnollisena. Niin oli luultavasti määrä tapahtua. Tämä ei ole vaarallista, sitä ei kannata pelätä. Tärkeintä on, että annat omat pennosesi yhteiseen pottiin, joka kasvaa ryhmätyöllä mittavaksi saaliiksi. Tällä saaliilla voitte yhdessä ostaa rakennustyökaluja, eli toteuttaa ajatuksen reaalimaailmassa.
Omia ajatuksiaan kannattaa kuitenkin oppia puolustamaan ja mukauttamaan, sillä se takaa niille pidemmän elämänkaaren ristiriitaisten intressien maailmassa. Puolustamisella tarkoitan sitä, jos joku yrittää ajatuksesi ampua alas siitä syystä, että haluaa nähdä oman ajatuksensa kukoistavan omasi kustannuksella. Mukauttamisella tarkoitan sitä, jos ajatus on kehityskelpoinen, mutta vaatii tueksi toisten henkilöiden tuottamaa sisältöä toimiakseen. Harvoin ajatukset syntyvät valmiina, eikä yhden ihmisen kokemuspohjalla välttämättä saada parhainta lopputulosta.
Tämän blogin sisältö syntyy kirjoittajansa pääkopassa. Olen psykologian ja tietojärjestelmätieteiden pääaineopiskelija Jyväskylän yliopistossa. Opintojen lisäksi olen ollut mukana järjestötoiminnassa aktiivisesti ja erilaisissa koulutuspoliittisissa työryhmissä yliopistossa. Lähellä sydäntäni on tiede, psykologia, teknologia sekä työ- ja organisaatiokulttuuri. Näistä taustoista ammennan ison osan ajatuksieni polttoaineesta.
Minä en halua omistaa ajatuksiani. Tämä blogi on siis minun tapani ampua ajatuksiani taivaalle ja katsoa kuinka pitkälle ne oikein lentävät. Samalla niiden lennon näkee moni muukin, ja toivottavasti se inspiroi heitä ampumaan omansa ilmaan. Taivaalla on tilaa.